tiistaina, kesäkuuta 19, 2018

Juhannuskattauksia ja lepopaikkoja

Juu juu, tiedetään että juhannuskeleistä ei vielä tiedetä! Mutta ikuisena optimistina luotan siihen että päästään nauttimaan puutarhasta, kattamaan kauniisti ja juhlimaan yötöntä yötä kukin tahoillamme. Täällä suunnitellaan jo juhannuksen koristeluja, pitkältä tuntuvaa suven juhlaviikonloppua ja tietenkin ruokalistaa. Rakennetaan ehkä taas daybed kuormalavoista ja otetaan kirja käteen. Kaivelin aikaisempien vuosien kattauskuvia inspiraatioksi, itselleni ja teille. Samoilla elementeillä mennään tänäkin suvena, puutarhassa, Lippakioskissa tai Pikkutalossa.

Juhannuksen menoliikenne tarkoittaa täällä siirtymistä tontin toiselta reunalta toiselle. Päätalosta tuohon puutarhan puolelle ja Pikkutaloon. Ei lossijonoja, ei ruuhkia, ei pakkaamista. Sopii meille, on sopinut jo 10 vuotta. Joinain vuosina Pilkkikaveri on päivystänyt koko juhannuksen ja varsinkin silloin olen ollut kiitollinen että oma puutarha antaa eväät nauttia juhannuksesta, yksinkin. Koska on jälleen se joka 4. vuosi (futiksen mm-kisat), televisio on viritetty Pikkutaloon ja juhannus aikataulutetaan jalkapallon mukaan. Toki täytyy myöntää ettei meilläkään ihan kaikkia pelejä tuijoteta, otetaan rusinat pullasta ja lopun aikaa kuunnellaan taustalta mitä siellä tapahtuu. 

Täällä silitetään jo servettejä ja mankeloidaan liinoja ja toivotaan että kelit suosii. Ja jos ei, onhan Suomessa vietetty suven juhlaa ja nautittu auringosta viimeiset...mitä siitä nyt on...6-7 viikkoa putkeen eli antaa sataa jos on sataakseen!

Joko teillä on selvät sävelet juhannukseen?
Sanna











SHARE:

maanantaina, kesäkuuta 18, 2018

Sininen uni

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö, niin nukkumatti nousee ja ovehen hiljaa lyö. On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa. Se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.
Ja sillä on uninen lakki ja sininen uninen vyö ja unista jäätelön palaa se pienillä hampailla syö. Ja sillä on sininen auto ja se auto hyrrää näin, surrur surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.
Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan, ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan, ja unien sinimaahan se lapset autolla vie. Surrur surrur ja sinne on sininen uninen tie.
Ja siellä on kultainen metsä, ja metsässä kultainen puu ja unien sininen lintu ja linnulla kultainen suu. Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa se laulaa unisen laulun lalalallallallallaa.
Tapio Rautavaara ja Sininen uni
_________________

Joka kerta pala kurkussa kun kuulen, usein soi päässä kuulemattakin, tänään aloitti heti aamusta. Tätä äiti lauloi iltaisin, lieneekö siitä syntynyt ikirakkaus sinisiin lakanoihin?
Tänään on ollut useamman ihmisen kanssa puhetta äideistä, omaanikin olen muistellut. 
Aamun ensimmäinen puhelu tuli omalta tyttäreltä ja alkoi kauniisti: Ajattelin soittaa kun aamu lähti menemään niin vinoon ja se paranee kun kuulen sun äänesi.
Kiitos rakas Ellu, mun päiväni ainakin parani!

Eilen siirrettiin makuuhuoneen sänky ikkunan eteen ja voi miten aamun aurinko siivilöityi kauniisti vuoteeseen, yön sateiden jälkeen kirkkaalta taivaalta. En olisi halunnut nousta lainkaan ulkona pesun jälkeen kuivuneiden lakanoiden joukosta. Nappasin kuitenkin kameran käteen ja toivoin tavoittavani edes pienen pilkahduksen siitä tunnelmasta, sen suuremmin stailaamatta.
Onnistuinko? Ehkä.

Pian saakin kömpiä taas takaisin tuonne, jättää ikkunan auki ja antaa kesätuulen kuiskia.
Öitä!
Sanna

SHARE:

perjantaina, kesäkuuta 15, 2018

Summerparty

Ai vitsi kun oli kiva ilta eilen! Loviisan Aitassa vietettiin perinteistä Summerparty-iltaa ja tottakai tämän ladyn Vespan nokka osoittaa aina sinne missä juhlitaan. Nappasin kameran kainaloon, kuulokkeet päähän ja countrya korviin. Aaron Watson, mun kesähessuni, suosittelen. Olkihattu ja heinää huuliin, sitä on kesäfiilis. Tuppaa vaan niin kovin laulattamaan kun ajelee, kärpäsiä hampaankoloissa kun pääsee perille, I know!
No mutta näillä fiiliksillä eilen Summerpartyyn, nätiksi olivat laittaneet niin itsensä kuin myymälän. Kiva jengi, aina ilo käydä!






Mitä jäi käteen reissusta? Viimeinkin kauniit siniset soijakupit ja puikot! Täällä syödään sushia sen verran usein että ollaan kaivattu asianmukaisia pikkuisia kulhoja soijalle. Tuppaavat aina olemaan musta-valkoisia (juu, niitäkin löytyi) mutta mun silmääni siniset astiat on SE JUTTU.
Koko sarja oli niin ihana että taitaa tulla täydennysreissu ens viikolla. Täti sininen ilahtui ylipäätänsä kovasti siitä että kesäsisustuksessa näkyy nyt sinistä muillakin kuin Lexingtonilla.





Nämä tyynyt huutaa päästä meidän puutarhaan niille uusille korituoleille!



Sain ihan hirmusti inspiraatiota tästä esillepanosta. Pitänee hankkia muutama banaani lisää, lyyrafiikus ja ehkäpä viikunapuukin ja luoda viidakon tunnelma kasvihuoneeseen.
(Tarzan täältä tontilta jo löytyykin pyörimässä... :)



Napsin muutamia kuvia myös Loviisan Aitan kuivurista. Jaksan aina vaan ihailla näitä kauniita rakenteita ja selkeitä muotoja Riviera Maisonin sisustusmaailmalle pyhitetyssä kuivurissa.




Ai niin, juhannus on jo ens viikolla, muistakaahan tuliaiset!

Tässä muutama vinkki joihin itse tykästyin:

Kelin kestävät kaitaliinat ja tabletit terassin pöydälle, ei lainkaan huono idea.
Muistaakseni näistä löytyi useampi ei koko ja värejäkin joka makuun.


Lampe Berger ilmanpuhdistaja jolla saa hetkessä mökin raikkaaksi arkiviikon jälkeen.
Loviisan Aittaan on avattu Suomen ainoa Lampe Berger shop in shop, 
nyt löytyy malleja joka makuun! 
Tykkään käyttää päivittäin, varsinkin jos kotikonttorille on tulossa asiakkaita. Näillä saa hetkessä esim. paistetun ruoan tuoksun häviämään.
#paistettusilakka jep jep...


Nämä Lexingtonin solmumansetit on just eikä melkein mökkikamaa!


Ja kukapa ei ilahtuisi näistä isoista puukoreista mökillä!
Tosin mä näen jo sen ison viikunapuun istutettuna tällaiseen...
Tahdon!


Ikisuosikki tuliaisiksi jo muutaman vuoden: 
Nicolas Vahe ja peltinen "humppakuution" suojus


Kiitos kivasta illasta Helena & co!
Sanna



SHARE:

lauantaina, kesäkuuta 09, 2018

Pionit kautta vuosien

Ihan asiallista kysyä että mitä se Pikkutalon Sanna nillittää joka vuosi niistä pioneistaan? Taaskin viime postauksessa jaksoi puhua. No niin puhuin, kesäni kohokohdasta joka saattaa osua ihan mille tahansa viikolle kesä-heinäkuussa. Tänä vuonna saattaapi juhannukseksi iskeä täyskukinta ja silloin tämä daami ei liiku puutarhastaan. Tai no, totuuden nimissä, en tänä vuonna liiku muutenkaan kun tulee futiksen MM-kisat. Telkkari Pikkutaloon, volyymit täysille ja portit kiinni. Ei vierailuaikoja!
Kaikilla meillä on omat hullutuksemme.

Sanojeni vakuudeksi, tässäpä kuvia aiempien vuosien kukinnasta.
Kyllä, saa kehua.
Sanna











SHARE:

torstaina, kesäkuuta 07, 2018

Kesäkuun alku puutarhassa

Kehtaako sitä edes tunnustaa että tämä kulunut viileämpi viikko on lievittänyt puutarhurin tuskaa kun työt ovat vaatineet tekijäänsä ja puntteja tutisutti pelko että kaikki kaunis kukkii samaan aikaan ja sit se on siinä!
Noh, jokainen kokenut puutarhahengailija tietää että kyllä niitä kukkivia putkahtelee pitkin kesää, jos vähänkään on osannut / vahingossa istuttanut puutarhaansa monipuolisesti lajikkeita.
Kameran kanssa kulkiessa tuli työnnettyä nenä sinne sun tänne, kun ensin tarkistin ettei kukissa ole pörriäisiä työn touhussa ja voi näitä tuoksuja! Seuraavaksi jännitetään koska aukeaa eka pioni. Pitääkin muistaa laskea nuput sitä ennen, ennätysvuodelta näyttää...

Nopee kierros, olkaa hyvät!
Sanna








SHARE:
© Pikkutalo. All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig