Mulla on kuulkaas ollut tänään niin kiva päivä että se on pakko jakaa kanssanne.
Mutta ihan ensimmäisenä kiitän mitä nöyrimmin, ihan todellakin nöyrästi kaikista kommenteista joita olette jättäneet edelliseen postaukseen. Kiitos lukuisista tsempeistä, ne todellakin lämmitti mieltä. Mulla oli aika hutera olo kirjoittaa niin henkilökohtaisista tuntemuksista mutta rohkeus kannatti. Siellä toisellapuolen ruutua on suuria sydämiä, elämänviisautta ja aitoa välittämistä. Kiitos.
Ja vielä kerran terveiseni kaikille niille jotka eivät ole saaneet sitä positiivista puhelua lääkäriltä.
Älkää luovuttako.
________________________
Mutta nyt siihen kieltämättä kivaan päivään. Olin suunnitellut starttaavani matkaan Vespalla mutta täällä meilläpäin oli mittari nollassa, tiet mahdottoman liukkaat ja kerrankin järkeä päässä. Suuntana oli vähän fiinimpi lounas ystävän kanssa mutta niin vaan vaihtui korkeammat korot kunnon saapikkaisiin ja mopo kävelyyn. Päivänaikana kilometrejä kertyikin sellaiset mukavat yhdeksän ja risat. Hyötyliikuntaa! Matkalla kävin kysäisemässä Sisustuksen Koodissa onko tilaamani kangas jo tullut, piipahdin Casagrandessa katsastamassa pikkuisten poikien lahjatarjontaa ja huikkasin morot Kukkakauppa Pia Jaalalle. Rakastan asioida Turun keskustassa! Kaikki lähekkäin ja tuttuja, ystävällisiä kasvoja tiskien takana. Sitten askelta toisen eteen, kaunis ilma kun oli.
Suuntana ja suunnitelmana oli Viherlassila mutta muistin matkalla että 50 metrin päässä Puutarhankadulla on mukava antiikkiliike johon tutustuin Habitaressa mutten ole koskaan käynyt täällä Turussa. Sinällään ihme...
(anteeks, aika monta kuvaa)
Ovesta rohkeasti sisään, kuuluva päivää kauppiaalle ja sitten rävähti silmät auki.
Voi taivas! Vanhaa suomalaista lasia lattiasta kattoon, sitä ihan oikeaa designia!
Voi miten kaunista meillä onkaan suunniteltu ja valmistettu vuosien saatossa!
Höpöttelin vanhojen mestarien kanssa kaiksessa rauhassa. Flirttailin Frankille, kutittelin Sarpanevaa kurveista ja ihastelin ujona Wirkkalaa. Nanny Stillin kanssa vaihdettiin tyttöjen kuulumisia (juoruiltiin noista pojista) ja hieman hämmentyneelle omistajalle sopersin kuinka tuttuja nuo ovat lapsuudestani. Lopulta sain kysyttyä luvan kuvaamiseen. Näettekös nyt mitä tarkoitan? Silkkaa kauneutta ympärillä, miten täällä voi tehdä töitä tai luopua näistä? Kyllä kurkkua kuristais!
Ihana glögisetti sai veret seisahtumaan kun omistaja purki laatikosta.
Vitriinistä löytyi Kalevala-korujen lisäksi myös todella kauniita pukukoruja.
Jos piipahdatte, kysykää omistajapariskunnalta mihin näiden tuotto menee. Saatatte hämmästyä...
Mutta takaisin laseihin...
Mä olin aivan pähkinöinä kun piti jatkaa matkaa mutta nyt tiedän minne jätän joulupukin lahjalistan / käyn itse ostamassa joululahjat! Osan jo löysinkin mutta kun kilometrejä oli vielä edessä, en niitä viitsinyt raahata mukanani. Samalla toteutuu myös kierrätys ja kestävä kehitys mun henk.kohtaisen yhteiskuntasuunnitelman mukaisesti.
Jos 50-60 luvun design kiinnostaa ja mielesi tekee ostaa jotain erilaista joululahjaksi, suosittelen:
Puutarhankatu 11-13
20100 Turku
No niin, enempää jaarittelematta, vajaan kolmen kilsan päässä odotti toinen taivas, Viherlassila. Sain Leenan ja kumppanit verekseltään kiinni viikonlopun joulumarkkinoiden järjestelyistä ja sen enempää ei ehditty sanoja vaihtamaan. Kuvat puhukoon...
Mä nauroin ekaks ihan kippurassa näitä elukoita mutta kun katselin jälkeenpäin kuvia, ihastuin yllättäen. En tiedä miksi.
Mutta kaunista oli taas!
Viherlassilassa on tästä jouluun joka viikonloppu markkinat.
Kannattaa katsastaa, perinteisesti vähän väljempää kuin Suurtorilla!
Lopulta Pilkkikaveri poimi mut ja kauhean kasan kaikkea vihreää kotiin. Nyt on pää täynnä ideoita, pikkutalo täynnä vihreitä ja viikonloppua odotellaan kiihkeästi.
Kotona kun vielä hemmoteltiin hyvällä pastalla ja Amarone- viinillä niin johan kelpas!
Huomenna kävelen katsastamaan uudistuneen Avelian jossa oli palovahingon jälkeiset avajaiset tiistaina. Mä sit tykkään näistä asiakaskäynneistä!
Energiaa loppuviikkoon toivotellen,
Sanna
