Täällä on naurettu viikonloppuna ihan kippurassa!
Päästiin toteamaan jälleen ettei sitä pyörää sittenkään ole keksitty uudestaan, ei edes Ikeassa!
Pikkutalossa vietettiin varsinaista valssiviikonloppua kun muut juhli pikkujouluja.
Kerrankin osui kelit niin pitihän sitä ottaa pöydän kulmasta kiinni. Toisenkin. Kolmannen pöydän kohdalla todettiin että hullun hommaa, onneks loppuivat jo!
Koko ruljanssi alkoi siitä kun löydettiin Bukowskin huutokaupasta ihana ruokapöytä. Tätä seurasi Pilkkikaverin toteamus että tuo viedään talveksi keittiöön! Pelotti koska en ollut varma riittävätkö mulla voimat. Vanhat kalusteet painaa ihan p...eleesti ja kantomiehiä ei just siinä kohtaa ollut saatavana.
Vaan katsokaas! On sitä ennenkin tehty koottavia kalusteita!
Lähdimme purkamaan tätä taivaallisen kaunista, ikivanhaa pöytää ja sehän meni ihan viipaleiksi.
Mahdottoman mukava yllätys!
Joulusesonki on sellaista juhla-aikaa että 10 hengen pöytä ei ole yhtään liian iso keittiöömme.
Kesällä kokoonnutaan puutarhassa, kasvihuoneessa tai pikkutalossa mutta tämä talvisaika vaatii pöydältä kokoa vähän enemmän. Niinpä siirrettiin rakas perintöpöytämme talven ajaksi pikkutaloon ja tuotiin tämä 1800- luvun kantosiipialus keittiöön. Tässä pieni maistiainen, kuvaan kunnolla kunhan ehdin.
Myytävänä ollut klaffipöytä meni kaupaksi alle tunnissa, blogin lukijalle kuten toivoinkin ja mikäs sen mukavampaa!
Ai että mitä näillä on eroa? Noin 100 vuotta :)
Huomenna vietetään itsenäisyyspäivää, juhlavasti ja herkistellen.
Saattaa vierähtää sinivalkoinen kun Finlandia kajahtaa ilmoille Turun konserttitalossa.
Mulla ei oo kehittynyt minkäänlaista toleranssia siihen vuosien varrella.
Aina virtaa mut ei se haittaa, eihän?
Sanna
