Joulun alla meitä kohtasi suuri suru,
pienin porukasta on poissa.
Rakas koiramme Totti ei pärjännyt taistelussa
keuhkokuumetta vastaan.
Suru puserossa on joulua rakennettu ja vietetty,
talo tuntuu kovin tyhjältä ilman
pikkutassua.
Tiitisestä tuli siis tämän joulun uusi enkeli kaappiimme.
Mietin pitkään onko tämä liian henkilökohtaista blogiin mutta
tulin siihen tulokseen että kaikki ei "aina mene niinkuin Strömsössä",
joskus on hyvä lukea ja kirjoittaa siitä oikeastakin elämästä...
