Kiitos ja anteeksi.
Mutta nyt on huoli suuri.
JOULU ON KADONNUT!
Olen odotellut sitä ihanan kutkuttavaa oloa joka yleensä tulee jo marraskuun alkupuolella.
Ei tullut, fiilis on täysin hukassa vaikka meitä hemmoteltiin lumipeitteelläkin pari viikkoa.
Ei ensimmäistäkään sammalta kerättynä, ei havuja hamstrattuna.
Joulua on etsitty lumenpeittämästä Tukholmasta asti, kurkattu josko Turun torilla luuhaisi,
kaiveltu kangasvarastoista, etsitty koristelaatikoista.
Joulukadun avauksiakin on jo tänä viikonloppuna vaikka missä mutta
täällä Pikkutalossa ei ole mokomaa näkynyt!
Ainoat aavistukset tulee pienenpienestä piparkakkutalosta joka tehtiin torstaina.
Siltikään en saa millään sitä odottavaa fiilistä kohdalleen, en touhukasta moodia mieleen. En sitä ylimääräistä vaihdetta jossa kuunnellaan Michael Bublen joululevyä aamusta iltaan ja glögiä kuluu kynttilöiden palaessa ja aika riittää vaikka mihin askarruksiin ja kommelluksiin.
AUTTAKAA ETSIMÄÄN JOULU!
Olkaa kilttejä, vinkatkaa ja linkatkaa kommentteihin suosikkinne joulupostauksista joita olette lukeneet tai bloggaajana oma joulun avauksenne!
Josko se sieltä löytyis, yhteisestä tunnelmasta, muiden ilosta ja uusista ideoista.
VIIME VUONNA
meillä aloiteltiin aika näyttävästi joulukukkasin jo 10.11.
Tykkään edelleen ihan kympillä, oisko tästä hyvä lähteä?
Faktahan on kuitenkin se että puutarhaharrastajan joulu alkaa kukkasista ja päättyy niihin.
Ei kultaa eikä mirhamia vaan sammalta ja sipulia :)
Taidan kaivaa nuo lasilieriöt esiin...
Nauttikaa marraskuusta, kyllä siinä jotain hyvää täytyy olla...
Sanna
_____________________________
Ilves-tölkki, jouluruusu ja sammal,
talven kaunein yhdistelmä?
Kaivoin esille arkistojen kätköistä muutaman laakean Ilves-tölkin, romukauppalöytöjä.
Näitä on ollut tapana hamstrata kun vastaan kävelee ja ottaa käyttöön sitä mukaan kun niitä johonkin tarvitaan, tavattoman monikäyttöisiä ovat!
Suomennos: Niitä on kaikki paikat täynnä :)
Boolimaljoina, salaattikulhoina, tuikkupurkkeina, hedelmäastioina, kukkamaljakkoina...
Hyasintit ja jouluruusut taas kuuluvat ehdottomasti meillä jo joulukuun alun koristeluihin ja koska kelit sen sallii, tein muutaman asetelman valmiiksi ja jätin kasvihuonetta kaunistamaan kunnes joulu saapuu sisälle. Pojan parvekkeelta jäi vähän sammalta yli ja siitä sain mukavan vihreän pedin näille ihanuuksille.
Kasvihuoneen viileydessä nämä kestää, näyttää hyvältä... ja let´s face it,
täällä mekin edelleen viikonloppuisin istuskelemme glögimuki huulilla :)
Jouluruusut ja hyasintit eivät ole kylmänarkoja kumpikaan mutta kovia pakkasia ne eivät kestä, muistakaa se jos jätätte esim. terassille.
Mä onnistuin yhtenä vuonna palelluttamaan KAIKKI joulukukkaseni viikkoa ennen h-hetkeä...
Jokos siellä on hyasintit purkeissa?
Jokos siellä on hyasintit purkeissa?
Ja hei, bonuksena nämä Viherlassilan alennusmyynnistä löytämäni ihanat -50%
lasilieriöt joiden sisään voi sujauttaa melkein mitä vaan ja päällä olevaan lasikuppiin sitten kynttilän!
Ostin viisi...just...
Kun uusi lumi laskeutuu taas maahan, olen varma, että sun joulufiilis palaa takaisin.
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua Sanna <3
Kiitos ihana Outi, mahtavaa että edes toinen meistä uskoo minuun :)
PoistaSama vika täällä... mutta asetelmasi ovat ihanan jouluisia ja kauniita. Kyllä se fiilis sieltä tulee, siihen on nyt vaan luotettava!
VastaaPoistaPikkuhiljaa Katja, pikkuhiljaa...
PoistaLumi tai edes kuurainen maa tuo joulufiiliksen takaisin💜
VastaaPoistaVoiskohan sitä levittää merisuolaa koko tontin täyteen?
PoistaJoulu syntyy sydämessä..ehkä muistamalla niitä, joilla ei ole kaikkea yltäkylläisyyttä. Jokaisella perheellä ei ole varaa ostaa joululahjoja saati laittaa erikoisia jouluruokia..monille lapsille joulut ovat suurten pettymysten aikoja. Meillä joilla on, voimme jakaa omastamme heille. Siitä syntyy joulumieltä. Hyvää Joulua sinulle!
VastaaPoistaTotta puhut, sillä saa aivan varmasti joulun sydämeensä. Meillä on ollut tapana jakaa tuo mieli läpi vuoden eikä joulu tee siihen poikkeusta. Sitä hyvää mieltä ei voita mikään.
PoistaTätä Samuli Edelmannin joululevyn kappaletta mä kuuntelen, jos ja kun joulukiireet painavat päälle tai joulumieli antaa odotuttaa itseään. Ehkä se tulee vähemmällä puuhastelulla tänä vuonna. :)
VastaaPoistaOlkoon täynnä maailma virheitä
Kiirettä, töitä tekemättömiä
Olkoon liian paljon riitoja
Paljon kaipuuta, pahoja puheita
Hiljaisuudessa voin valoa koskettaa
Pimeää jonka loin etten huomaisikaan
Minua odotetaan
Rohkeuden toivoisin löytävän
Sen ystävän joka yksin on
Rakkauden toivoisin löytävän
Sinne missä hän on rakkaudeton
Hiljaisuudessa voin valoa koskettaa
Pimeää jonka loin etten huomaisikaan
Minua odotetaan
Hiljaisuudessa voin valoa koskettaa
Pimeää jonka loin etten huomaisikaan
Minua odotetaan
PIETA- olen sanaton. Kiitos.
PoistaMulle meinas käydä just päinvastoin.
VastaaPoistaEn ole pätkääkään jouluihminen, mutta viime viikonloppuna iski pakottava tarve askarrella havu- ja sammalpalloja ja hörppiä siinä ohessa glögiä. Mutta siinä kohtaa, kun aloin miettiä, että josko sitä jotain joulumusiikkia kaivelis esiin, huolestuin ihan tosissaan ja päätin, että liika on liikaa :D. Ei vaan ole mun juttu. Paitsi että niistä palloista tuli kyllä kivoja. Sopii tällaselle metsäläiselle paremmin kuin blingit.
PS. kivat noi Lassilan lieriöt!
Annukka- susta on kuoriutumassa ihan oikea puutarhaheebo! Nice!
PoistaOn niin sama täällä. Oikeesti pikkuisen pääsee paniikki päälle. Olen niin täysin joulu ihminen, mut nyt mikään ei kiinnosta. Mulla ei oo ainuttakaan hyasinttiäkään vielä. 😯katselen muiden kuvia ja koitan imeä niistä kaivattua fiilistä. Nuo riihimäen tölkit on mahtavat ja aivan ihanat istutukset. ♡
VastaaPoistaAjattelin vetää huomenna hyasintti-sokan irti :) Pikkuhiljaa se joulu löytyy...
PoistaEipä se varmaan niin vaarallista, vaikkei joulufiilistä aina ihan samassa mitassa syntyisikään. Ehkä se on ikä tai joku mikä tekee, että aina ei tietyt jutut innosta ihan samassa mitassa.
VastaaPoistaItse olen vähän huolestuneena huomannut, että aiempi lempihommani puutarhanhoito ei enää sytytä keväisin ollenkaan samassa määrin kuin joskus aiemmin. Välillä tuntuu, että joutuu melkein vähän väkisin vääntämään, kun ei kuitenkaan haluaisi luopuakaan, ainakaan vielä. Mutta ehkä se tosiaan menee niin, että iän myötä erilaiset asiat eivät enää tuotakaan yhtä voimakkaita tunnekokemuksia kuin joskus aiemmin, oletteko muut huomanneet tällaista?
Ps. en tiedä, onko tämä tähän tilanteeseen hyvästä vaiko ei, mutta kirjoitin juuri blogiini postauksen joulunodotuksesta: http://parastapuutarhasta.blogspot.fi/2016/11/kahdeksantoista-askelta-joulunodotusta.html
Ja aivan ihanat - jouluisetkin - istutukset sinulla on!
Voi Kerttuli, ihana kirjoitus sun blogissa! Olin unohtanut kynttiläuinnin! Olen huomannut monen asian kanssa tuon saman, intohimon puutteen, enkä halua millään antaa sille periksi. En varsinkaan nyt kun on enemmän aikaa omille jutuille lasten lähdettyä. Pidetään intoa yllä!
PoistaEi kai joulufiilistä tartte ollakaan vielä marraskuussa?? Varmaan stressaat nyt liikaa, odottele ihan rauhassa, joulukuussa käy jossain joulukonsertissa ja juo glögiä, polttele kynttilöitä. Riittää että on joulufiilis sitten jouluna.
VastaaPoistaEi tarvitse ei, mutta olen aina halunnut aloittaa jo marraskuussa koska se on kuukausista masentavin mulle. Joulukuussa on sitten jo kaikenlaista menoa, konsertteja, markkinoita ja näytttelyitä ja niihin on kiva keskittyä kun on joulufiilis jo sydämessä.
PoistaHyasintin tuoksu,glögi ja "Jouluyö"-laulu ,niin johan lähti:))Joo,ja kunhan ne työkiireet siitä hellittää<3
VastaaPoistaTotta Pipsa, kyllä se siitä hellitti ja syy löytyy tämänpäiväisistä uutisista :) Mutta tuo on kyllä hyvä resepti: Tuoksu-, maku- ja kuuloaistit jouluun!
Poista