Nyt on olohuonetta pyöritelty pari päivää, virtuaalisti ja valssaamalla.
Matto myytiin sekunneissa, nojatuoli nököttää entisellä paikallaan ja taas eilen illalla totesin että viihdyn siinä kyllä valtavan hyvin!
Mutta kun... mieli laulaa pistämään pikkuisen uudempaa vaihdetta olohuoneeseen, kuitenkin niin että sen tunnistaa kodikseen. Vaan eipä Vespallakaan pärjää taakseen katsomatta :)
Eilen sitten käytiin Pilkkikaverin kanssa keskustelua siitä millä mööpeleillä on meidän talossa "koskemattomuusamuletti"(matoilla ei hänen harmikseen ole) ja millä niin paljon tunnearvoa ettei siitä luovuta koskaan.
Ja mikä on se kaikkein vanhin mukana raahattu huonekalu huushollissa. Myönnetään, ei meillä paljon ole raahattu kun ollaan asuttu samassa paikassa 22 vuotta.
Harmikseni joudun toteamaan ettei meillä ole aktiivikäytössä enää ainuttakaan edellisestä kodista tuotua kalustetta.
Siellä meillä oli todella paljon Artekia, vähän 40- luvun tyylin nojatuoleja ja lipastoja ja harmaata.
Siksi kai se harmaa ei uppoa vieläkään...
Varastossa odottaa myynti-ilmoitusta Artekin baarijakkara, pojalla on käytössä
Aallon ruokapöytä ja tuolit jonka ostin Pilkkikaverille 30- vuotislahjaksi ja sisarella on äidin vanha klaffilipasto jossa on pohjassa päivämäärät lyijykynällä. AARRE!
Mutta mutta, mitäs muistorikasta meillä sitten on?
Ja mikä on kaikkein pisimpään meillä aktiivikäytössä ollut huonekalu?
Ja mikä on kaikkein pisimpään meillä aktiivikäytössä ollut huonekalu?
ANOPIN ASTIAKAAPPI!
Tuttujen kesken "mamman kaappi".
Sattumien summa, silkka vahinko että kuulimme kaapista juuri kun olimme ostaneet talon.
Kaappi löytyi sukulaisten navetasta ja joku tuli kysyneeksi olemmeko kiinnostuneita kun se oli aikoinaan appivanhempien mökillä.
OLTIINHAN ME! Ensimmäinen kaluste jonka omin-pikku-kätösin kunnostin,
putsasin ja puunasin ja tummaksi petsasin.
Hyvä tuli!
Onnekseni löysin anopin albumista aikoinaan kuvan jossa kaappi pönöttää taustalla ja nyt se on tallessa meidän perhealbumissa :)
(kiinnittäkää huomio tyylikkäisiin kuivaruusuasetelmiin kaapin päällä )
Niin hyvin valitsin ettei vieläkään ole vaihtanut väriään, paikkaansakin muuttanut vain kaksi kertaa.
Keittiöstä olohuoneeseen ja viime syksynä toiselle seinälle.
Näitä ei niin vaan siirrellä kun ovat nielleet sisäänsä kaikki perintöastiat.
Mutta nyt se
HAASTE!
Mikä on sinulle THE MÖÖPELI?
Se huonekalu joka on seurannut kodista toiseen TAI josta tiedät tulevan sinulle kaluste josta et koskaan luovu?
Lähtekää mukaan muistelemaan!
Vai onko sellaisia? Pistätkö mielummin kiertoon kalusteet sen suuremmin kiintymättä?
Kerro sekin minulle!
HAASTAN MUKAAN:
Kaikki ihanat STYLEROOM- blogit
joista löytyy jo ihan koko sisustamisen kirjo.
Sen lisäksi toivoisin että tähän tarttuvat ainakin:
Kierrätyskuningatar Pepin Huushollista
sekä
Kanelia ja Kardemummaa Marian ennenkuin on ihan pihalla :)
JA SINUT!
Sinulta toivon kommentteihin tai blogiisi kertomusta mikä on vanhin mukana kulkenut huonekalusi tai minkä uskot kulkevan vielä pitkään matkassasi.
KIITOS!
Ensi viikolla suunnitellaan olohuoneen kasvojenkohotusta "tositarkoituksella" ja haetaan inspiraatiota kuvien kera mutta nyt kirmataan kasvihuoneeseen narsissit ja tulppaanit kainalossa :)
Ihanaa viikonloppua toivotellen,
Sanna
Hauska haaste, jonka mielelläni ottaisin vastaan :) Olen tätä itsekin juuri pohtinut, kun tuntuu että joka nurkka on täynnä jotain... Ja tavaroista pitäisi luopua...
VastaaPoistaKaunis on tuo "mamman kaappi" - ei ihme että se on säilynyt kodissanne.
Kaunista viikonloppua!
Kiva jos tartut tähän Pia, jään odottamaan postausta mielenkiinnolla :)
PoistaMä luulen, että meillä se olisi mun piano. Tämä on kotikodin jälkeen ensimmäinen minun koti, jossa piano on. Muuten se onkin ollut neljässä muutossa jo mukana.
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua.
Just näistä perässävedettävistä jää se muistijälki sydämeen! ...siis jos on jäädäkseen...kyllä tämänkin rouvan suusta on joskus päässyt lause: " Nyt nää vanhat p***at saa lähteä kaik!" Mut täällä ne vielä ovat. Piano, wow!
PoistaSää teit tän tahallas :D ( tähän voit kuvitella kaikki me hymiöt joiden tiedät kuuluvan asiaan)
VastaaPoistaPerkules!!!
Joo! Tartun haasteeseen :D
Done! ☺
PoistaNiin teinkin :) Hiano homma, Pepillä on jotain pysyvää!!!!!
PoistaMinulla vanhimmat koko ajan lapsuudenkodista poismuuton jälkeen mukana kulkeneet ovat 1982 ostetut Lundiat. Ne ovat oleet monessa asunnossa, monessa erilaisessa kokoonpanossa. Välillä osa on ollut vintissä, välillä jollakulla lainassa. Mutta osa on aina ollut käytössäkin. Kyllä ovat olleet monikäyttöiset ja näppärät ja muuntuvat. Laatikostot olivat aikansa lasten leikkihuoneessa, minkä vuoksi ovat tällä hetkellä niin kolhittuja, että suunnitelmissa on hionta ja maalaus (ollut jo 10 vuotta suunnitelmissa :)
VastaaPoistaTiedäks, mä unohdin että meillä on myös ollut Lundiaa vuodesta 1985, ekasta kämpästä asti siis. Se vaan on niin muuntautuvaa ja on kuljeskellut just samalla tavalla ympäri kämppää että olen unohtanut :) Ja ihan sama juttu, alakerran isot kirjahyllyt on odottaneet maalausta yli 10 vuotta. Työhuoneen laatikostot sain sentään syksyllä maalattua ja nyt ne rokkaa taas!
PoistaIhana kaappi! Tähän haasteeseen tartun minäkin enemmän kuin mielelläni. Ja kaappi se on meilläkin se The Mööpeli!
VastaaPoistaJES! Tulen katsomaan!
PoistaIhana tuo kaappi, ei ihme, että se on juuri tuo teidän valintanne! Minulla se on ehdottomasti vanhan isän tädin perintönä saatu lipasto, siitä en kyllä luovu, ikinä!
VastaaPoistaVoi jos kaapit vois kertoa tarinoita...
PoistaKyllä se on mun yli satavuotta vanha pianoni, vaikka ei se joka kotiin ole muuttanut. Toinen on isäni kunnostama senkki, jonka sain vihdoin telkkarin alle, miehen äkinästä huolimatta! :D
VastaaPoistaAntaa ukon äkistä...Woooow, yli 100 vuotta vanhan pianon minäkin ottaisin, jos vaan olis taitoa niinkuin on mieli...
PoistaMeillä lähipiiri nauraa mulle että varokaa se myy sohvan sun alta, jos ei miellytä silmää. Meillä ei kotona ole yhtään sellaista huonekalua jolla ei olisi pelkoa joutua vasaran alle. Tai itseasiassa ostin jokin aika sitten keinutuolin ja luulen että sitä en ihan vähässä kummassa myy. Mie hamstraan astioita ja on kamala määrä kippoja joita en myisi kirpparilla, vaikka ne lojuvatkin käyttämättöminä kuistin komerossa.
VastaaPoistaSun kaappisi on ihana! Väri loistava.
Kaikilla meillä on omamme...tunnustan kyllä olevani myös astiahamsteri. Ja isoäidin astiasto ja lasisto tuon kaapinkin täyttää, niinkuin näkyy...
Poistahahahahahah koppasen kiinni mutta miettimään joudun..... prkl....
VastaaPoistaOdotellaan...hyvä kun koppaset!
PoistaSattuipa mukavasti, kun olen blogissani tekemässä just juttusarjaa itselle tärkeistä huonekaluista, jotka ovat enemmän kuin huonekaluja, koska niillä on tarina. Tulkaapa vierailulle http://www.goodtobehome.fi !! Kolme viidestä osasta jo postattuna :) Lämpimästi tervetuloa, Celia C
VastaaPoistaKävin, näin ja ihastuin! Kiva oli löytää uusi ihana blogi :)
PoistaMeillä oli 45 vuotta sitten melkein prikulleen samnanlainen kaappi, sitä vaan ei oltu maalattu koskaan. Kun muutettiin niin annoin sen jollekin ihan imaiseksi. Ilmaiseksi me se oli saatukin. Se saattaa olla joidenkin kotona täällä Tukholmassa vieläkin.
VastaaPoistaMuuten ei minulla oikein ola mitään niin sanottua The mööbeliä, mutta kirjahyllyt ja kirjat ovat aina olleet rakkaita. Kirjojakin meillä on vähän joka paikassa kellareita ja varastoja myöten ja poiskin on annettu.
Kirjoista on niin tavattoman vaikeaa luopua, ymmärrän! Aika kiva ajatus että jollain se vanha kaappi on säilynyt :)
PoistaToi kaappi <3 Se on ihana! Ja noi kuivakukka-asetelmat ;D En kestä! Kohta ne tulee taas varmaan trendikkääksi!!
VastaaPoistaKiitos haasteesta, koitan tarttua siihen ensi viikon aikana :)
Ihanasti tartuitki haasteeseen, kiitos Jutta! Kuule, mulla on vaikka kuinka paljon autenttista matskua sun "kasarikotiisi" meidän albumeissa :)))))) Mä oon muuttanut ekaan omaan kotiin 1984 alussa ja se ei todellakaan näyttänyt noin tyylikkäältä kun teidän ihana kotinne!
PoistaTämäpä on hauska. Täytyypä oikein tuumailla... Terveisin Tuija
VastaaPoistaJee! Olis kiva nähdä että tartut tähän!
Poista