Kuulkaas, siitä on jo 35 vuotta kun kuvan tyttö on pakannut kamppeensa ja
painellut kesälomalla rippileirille.
Sen kesän kovin juttu?
Varmasti näin jälkikäteen mutta umpirakastuneesta 15- vuotiaasta sen tuntui rangaistusleiriltä!
Palataanko ihan hetkeksi ajassa taaksepäin?
Täytin siis maagiset 15 vuotta toukokuussa -80, siis 1980!
Kutakuinkin samoihin aikoihin oli punk ja uusi aalto
löytäneet tiensä sanavarastooni, korvissa kohisi
Pelle Miljoona, Maukka Perusjätkä ja Eppu Normaali.
Mikään, SIIS MIKÄÄN! ei ollut enää kuten ennen!
ANARKIAA!!!!
Oltiin nuoria, villejä ja vapaita!
Tukka takana ja kesä edessä.
Piti näyttää katu-uskottavalta, todellakin!
Ja niinpä 15- vuotissyntymäpäivänäni marssin lähiparturiin ja
ajatin 5mm koneella tukan pois.
Kyllä, kokonaan pois!
Yllä olevassa rippikuvassa ollaan jo elokuulla ja hiukset ovat saaneet kasvaa kesän yli.
Uskomattoman paljon niihin on pituutta jo tullutkin tässä vaiheessa.
No voitte arvata vanhempieni reaktion kun ilmestyin koulusta kotiin
siilitukkaisena, hakaneularivi poskesta korvaan asennettuna ja
boyfriendin nahkarotsi & pillifarkut ylläni.
Huhhuh!
Boyfriend vaihtui, hiukset kasvoi mutta kapinahenki elää yhä :)
Tästä päästäänkin rippikouluun, rippijuhliin ja itseasiassa...
RIPPIRISTIIN!
Kuten tapana oli, sain kauniin kultaisen rippiristin lahjaksi.
Hennon, koristeellisen, naisellisen.
Se oli juuri sinä vuonna yhtä mieluisa kuin valkoinen vekkihame
jossa olin pakotettu kulkemaan rippijuhlissani...
Onko kellään samankaltaisia kokemuksia rippikesästä?
----------------
Viime kuussa kun piipahdimme Åblogien kanssa
ihastuin ikihyviksi tähän mustaan tyylikkääseen uutuusristiin ja ajattelin samantien
että jos olisin aikoinani saanut tällaisen ristin rippipäivänäni,
olisin pyörtynyt onnesta!
Nyt ehkä aika on jo toinen, ajatukset laveammat ja tämä todella rouhea risti ehkä löytää tiensä
jonkun aikaansa seuraavan kummitädin pujottamana rippilapsensa kaulaan?
Tänäpäivänä kun naisen malleja on yhtä monta kuin on nuoria naisiakin,
enää ei tarvitse kiemurrella vekkihameessa jos se ei omaan genreen sovi.
Niinpä minun kaulaani päätyi tuo isompi risti samantien,
nuoruusaikojen muistoksi ja kapinan ylläpitäjäksi.
Vielä palanen angstia, liekki elää yhä!
SÄPINÄÄ!
Käykää ihmeessä tutustumassa Marudesignin nettikauppaan,
ostin muutaman muunkin ja ovat todella herättäneet huomiota!
Vai onko Marudesign teille tuttu ennestään?
Olkaa kiltisti!
Sanna
Sussiunakkoon, samaisena toukokuuna otettiin äitienpäiväkuvia minust ja tuosta rinsessojen isästä :D
VastaaPoistaEttä semmosta anarkiaa... :)
Sä oot ollu anarkisti koko ikäs! piste
PoistaHuh huh, tuona samaisena keväänä olin jo yhden vävyn anoppi, sittemmin niitä on kertynyt kyllä lisääkin. Omasta rippikesästä sitten onkin aikaa jo 68 vuotta. Mutta kyllä sen ajan vielä kovin elävästi muistaa
VastaaPoistaEipä kait niitä ole tarkoitus unohtaakaan :) Mutta opiksi voi aina ottaa!
PoistaIhana postaus anarkistityttö. Mä tykkäsin mun rippirististä, se oli simppeli ja hopeinen. Pääsin ripille vuonna 1990 ja se leirikesä oli huippu.
VastaaPoistaAngsti pitää vireessä :) Tosin 35v. sitten sitä virettä oli vähän liikaakin :) Oih, modernia, hopeinen risti!
PoistaMoi Sanna ❤️
VastaaPoistaOikea meininki. Kapinahenki. Tykkään kympillä!
TARU! Kiva kuulla susta! Tuun lukemaan mitä kuuluupi kunhan kerkiän... Joo, kapina on hyvästä :)
PoistaVuonna -80 olin 1-vuotiaan suloisen tytön ja ihanan 6-vuotiaan pojan äiti.Ihania ovat edelleenkin,mun rakkaimmat<3 Anarkiasta puheenollen;kapinahenkeä löytyy tarpeentullen,että "siekkareita" ollaan selkeesti(:
VastaaPoistaSiekkareita ollaan, sen oon jo huomannut muoriseni :) Mut eiks vanhojen muistelu olekin ihanaa puuhaa!!!
Poista