Ja kaikki tiet vievät pikkutaloon,
ainakin minun polkuni :)
Tässäpä se lemppareista lempparein,
"kansikuvassakin" oleva
pikkutalon terassi.
Tässä on maailman paras paikka nojata poskeen, kahvikupillinen
toisessa kädessä, suunnitella, haaveilla ja joskus ikävöidäkin.
Tämä on ensimmäinen kesä ilman yläkuvan pikkukaveria
ja se nostaa kyyneleet silmiin useasti.
Tämä on ensimmäinen kesä ilman yläkuvan pikkukaveria
ja se nostaa kyyneleet silmiin useasti.
Terassin edessä nököttää vielä yksi jäänne vanhoista kreikan sinisistä
puutarhatuoleista jotka on ostettu jo yli 15v. sitten.
Siinä se odottelee "tällipajun" kupeessa josko joku vielä tulis istumaan syliin.
Toisinaan käännän tuolin toiseen suuntaan ja nautin pikkutalon ns. takaseinustalla
kukkivista kurjenpolvista ja köynnöksistä.
Vaihtelu virkistää :)
Kiitos kun istuitte seurassani,
katsotaan mitä seuraavaksi keksin ...
Ei kommentteja
Lähetä kommentti