keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2018

Puutarhaunelmia

AINA MIELESSÄ, KEVÄT!

Kevättä ja perjantaina aukeavia Puutarhamessuja odotellessa kaivelin kuvia aiemmilta vuosilta. Huhhuh!
Kovin on vihreää, tuuheaa ja mahdottoman aurinkoisen näköistä. Ja yksi ajatus yli muiden: "Ollaan me oltu ahkeria!" Varsinkin kun viime vuonna (ja oikeastaan edellisvuonnakin) meillä on ollut "pellot paketissa" ja jonkinasteinen väsyminen on ollut havaittavissa puutarhurien otteissa. Mietin, onko sellaisen tunnustaminen edes sallittua? Varsinkaan jos on tuttujen keskuudessa tullut tunnetuksi "viherpeukalona" ja "puutarhaihmisenä" niin voiko kirjoittaa julki että kaksi viime vuotta on molempia v***ttanut enemmän tai vähemmän kun puutarha ei ole selvinnyt omillaan vaan sitä on ollut pakko huoltaa. No, tuli ulos jo. Yritän kovasti analysoida syitä niin totaaliseen kyllästymiseen mutten oikein saa juonen päästä kiinni. Kenties yksi murtunut olkapää, kenties vähän muuta kremppaa, kenties aikaisempien vuosien överit puutarhan viljelyalueiden laajentumisessa, kenties pari huonoa kesää...?

MUTTA NYT, nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä että odotan kiihkeästi kevättä (joo, niin me kaikki, I know), pääsyä puutarhaan ja viljelykauden alkua. Talven aikana käyty pitkä, kumpuileva ja hedelmällinen kehityskeskustelu on tuottanut satoa ja mielenrauhan. Jonkinasteinen muuttokuume meitä taisi vaivata. Useat ystävämme ovat muuttaneet lasten lähdettyä, jokunen erisuuntiin lähtenytkin joukkoon mahtuu ja 25 vuoden asumisen jälkeen mekin aloimme miettiä vakavasti millaista olisi asua keskustassa, kerrostalossa, lähellä huvituksia ja MUITA IHMISIÄ! Pisteltiin kylmästi faktoja tiskiin mutta meidän Pikkutalomme sai plussia enemmän kuin K-kaupan kassalla. Mihinkäs me täältä, muita häiriköimään musiikkiemme ja mölyjemme kanssa. Missäpä sitä sitten aamutakissaan linnunlaulusta ja kahvista nauttisi jos ei ois Pikkutalon terassia, missä iltapäivän roséet ja musiikkia lepopäivän ratoksi jos ei kasvihuoneessa. Oivallettiin että täällä on meidän KOTI ja piste. Linjaukseksi riitti että jatkossa puutarha ei laajene, taimet ostetaan valmiina ja elinvoimaisina, porkkanat saa torilta mutta perunoista ja tomaateista ei luovuta. Pionit hoitaa itse itsensä, nurmikkoa palkataan joku ajamaan jos oikein närästää ja seuraavat puutarhakalusteet on huoltovapaat. Rikkaruohojen nyppijäksi ei meistä ole ennenkään ollut mutta se iänikuinen tapa keksiä uusia projekteja koko ajan... siitä on nyt päästävä. PAITSI ETTÄ HALUAN PALJUN!

NÄILLÄ EVÄILLÄ on hyvä aloittaa uusi puutarhakausi. Itse asiassa, on mielenkiintoista katsoa syksyllä onko stressivapaa puutarhanhoitomme onnistunut, onko kesäkausi ollut mieluisa meille molemmille ja miten puutarhamme selviää tästä uudenlaisesta huolettomuuden ajasta. Tänä viikonloppuna käydään ottamassa vauhtia  Turun piha & puutarhamessuilla ja haetaan vinkkejä mm. niihin huoltovapaisiin terassikalusteisiin.

Katse kohti tulevaa kesää, löysin rantein!
Sanna









SHARE:

4 kommenttia

  1. Itse en ole puutarhaihminen lainkaan muuta kuin että viihdyn puutarhoissa mutta sen hoitaminen ei ole mun juttu. Siinä mielessä minulle ei omakotitaloasuminen yhtään soivi. Kuitenkin kaipaan aikaa jolloin kahvikupposen kanssa saattoi astua ulos nurtsille aamulla ja vain nauttia kaikesta vehreydestä ja linnunlaulusta.
    Viisas päätös jäädä. Te olette kuitenkin ihan fillari- / skootterimatkan päässä keskustasta ( eikä taksikaan varmaan paljoa maksa ) jos haluatte hurvitella. Meillä oli Nauvosta ja Paraisilta niin pitkä matka että kaipasin todellakin loppuaikoina sitä sosiaalista elämää ja kulttuuria joka aina vaati suuria järjestelyitä jos niistä halusi nauttia. Siitä syystö en ole kadunnut. ja onhan tää huisin ihanaa että ikkunan ulkopuolella nykyään on tuo valtava olohuone ( aurajoen rannat ja ravintolat) mutta Parveketta kuitenkin jotenkin kaipaisin.

    Paljun suhteen ymmärrän myös mutta niden hoitaminen on kuulemma kyllä myös aika vaativaa. Mutta niinhän se on, että mitä enemmän meillä on tavaraa sen enemmän tekemistä / huolia tai muuta.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi4/05/2018

    Ihan kaiken allekirjoitan! Ja just toi tunne, että kun on viherpeukalona tullut tunnetuksi, on ihan rikollista myöntää, että ei vaan nyt yhtään huvittais.
    Syy on varmaan just tää ikä (samolla kierrosluvuilla mennään), kun kaverit muuttaa kaupungin keskustaan, kun kremppaa on siellä sun täällä, lapset ei enää käy kotosalla ku joskus ja jouluna. Mutta kyllä mekin vielä muutama vuosi tästä ihanasta rauhasta ja vihreästä paratiisista ollaan päätetty nauttia, vaikka uudet projektit on nyt laitettu jäihin.

    - Elma -

    VastaaPoista
  3. Jopa minä odotan jo pääsyä tuonne kärpäsen kakan kokoiselle takapihalleni :)
    Jos yhdessä huudetaan lujaa kevättä, niin tulisikohan se yhtään nopeammin?

    VastaaPoista
  4. Ja missäs sitä on mukavampaa pienet viinit vieraiden kanssa naatiskella kuin pihalla tai lippiksessä 🍷🍷 -istu ny sit kerrostalon parvekkeella turisemassa ja nauramassa, häiriköimässä naapureita 😉😄
    Lupaan tulla ensi kesänä 🌞🍷👌

    VastaaPoista

© Pikkutalo. All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig