maanantaina, helmikuuta 11, 2013

Perintökapiot

Joskus tunnen itseni onnekkaaksi.

Minulla on mahdollisuus painaa pääni äitini ja isoäitini 
itse tekemiin kapioihin.

En oikein itsekään tiedä mikä varjelius 
on suojellut näitä tyynyliinoja (ja lakanoita jotka ovat kaikki liian lyhyitä mutta tallessa).

Ehkä se että olen säästellyt niitä 20 vuotta kaapissa ja äitini saman ajan ennen minua.

No, nyt ne ovat ahkerassa käytössä.

Ajattelenko joka kerta nukkumaan mennessä menneitä sukupolvia?
Käsiä jotka tunsin ja jotka ovat hoivanneet minua pienenä.

En,
mutta joka kerta vaihtaessani lakanoita ja silittäessäni näitä,
silloin ajattelen äitiä ja mummia.
Muistan isoäitini joka osasi tehdä käsin ja ompelukoneellaan (jonka olen perinyt)
melkein mitä vaan.

Mietin miten isoäitini on opettanut (pakottanut?) aikoinaan tyttärensä kirjomaan nimikirjaimet tyynyliinoihin,
ompelemaan pitsit reunoihin, pesemään ja huoltamaan oikealla tavalla kapiolakanat
niin että ne ovat säilyneet minulle ja tulevat toivottavasti säilymään tyttärellenikin.

Mietin myös mitä tästä tiedosta on siirtynyt minulle
ja mitä olen opettanut omalle tyttärelleni.
Ainakin kunnioituksen vanhaa käsityötaitoa kohtaan olen saanut,
ehkä onnistunut siirtämään eteenpäinkin, ehkä en.
Käsityötaito on minussa...syvällä :)
Tyttärestä ei tiedä vielä,
aika harvoin se puhkeaa ennen perheen perustamista.


Uskomatonta, kaikissa käsinkirjotut nimikirjaimet.
Ja millä logiikalla?
40- luvun lopulla on oletus ollut että naimisiin mennään
ja aviomiehen sukunimi otetaan.
Silti kapioihin kirjottiin tyttönimen nimikirjaimet
eikä pelkästään esim. etunimi.



Pelkään että hajoavat pesukoneessa 
mutta ajatus on kirkas siitä että 
näistä on enemmän iloa käytössä kuin liinavaatekaapin pohjalla kellastumassa.


Sopivat tähänkin kattaukseen ;)


 Nam, puhtaat valkeat lakanat saunan jälkeen.
Onko ihanampaa tunnetta?
Kiitos äiti ja mummi.


Niin, ja mukaan mahtuu hyvä iltalukemista. 
Tällä kertaa 

12 X KOTI

Kivilahti & Keltasen napakymppi joka ilmestyi viime viikolla.
Inspiroiva, innostava ja kaunis katsella, miellyttävä lukea.

Tämä jää kokoelmiin, uskon että kestää aikaa 
paremmin kuin useimmat.

Suosittelen!


Energiaa työviikkoon,
Sanna
SHARE:

4 kommenttia

  1. Kaunista on, ja varmasti posken alla hykerryttävän suloista!

    Täytyykin tutkailla kirjaa lähemmin, jossain jo huomasin sen ilmestyneen!
    Eikun Adlibrikseen.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää kurvasin ihan proosallisesti Akateemiseen ja siellähän se kirja köllötteli ;)

      Jep, poski tykkää liinoista. Mikä noissa vanhoissa on tehty toisin? Sekö että on paljon luomumpaa puuvillaa?
      Käsittelyjä ja entsyymejä vähemmän? Ei ollenkaan? Ihan kokonaan naturaa? Pelottavan puhdasta ;)

      Poista

© Pikkutalo. All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig