Vespa-kelit koittaa taas :)

Ne on taas täällä... Vespa-kelit !

Eilen illalla kävin jo tervehtimässä Poikaa tallissa. 

Hyräilin rauhoittavasti, taputtelin hellästi ja polkaisin käyntiin. 

Mikä riemukas jälleennäkeminen meillä olikaan.

Tunnustan, minä todella rakastan Vespaani! 

En voisi kuvitellakaan vaihtavani uudempaan malliin. 

Paljon on koettu yhdessä, oltu uskollisia toisillemme, arvostettu yhteisiä hetkiä 

ja tuotu lohtuakin elämään.

Ilta-ajelu työpäivän jälkeen on maailman parasta stressinpoistoa.

Muistan kuinka

- tunsin ensikertaa kesäniityn tuoksun saaristoretkellä

- ajoimme siskon kanssa isän arkun perässä kirkkoon

- menin tervehtimään vastasyntynyttä siskonpoikaa

- kaaduin hiekkatiellä ja ensimmäinen murhe oli Vespan kunto

Muistan myös sen riemun kun pääsin viimein kulkemaan omillani. 

Saman onnentunteen saan joka kevät kun ensimmäiset kärpäset sujahtaa hampaan koloon :)

Ja tänään...todellakin jo tänään...

Tulin Vespalla töihin !

Takuuvarma juttu, perhe ei näe rouvaa iltaisin ainakaan viikkoon.

On niiiiiin monta paikkaa ajettavana, niin monta traditiota suoritettavana näin keväällä 

ettei ehdi ihan aikaisin kotiin :)

Camparin ja Zalmarin (siskonpoika, kuvassa etualalla)

 sekä Mc Siskonmakkaroiden seikkailuista voitte lukea mm. täältä.

Tulevaa kesää odotellessa,

ihanaa päivää kaikille !

Sanna