lauantaina, syyskuuta 10, 2016

ELÄMÄ PYSÄYTTI


Mä olen nyt synnyttänyt tätä kirjoitusta 2 viikkoa, perunut ja kirjoittanut uudelleen kunnes tänään päätin: NO FILTER! Sylje se kerralla ulos!
_____________________

Toiveikas ajatus on että joku teistä on saattanut kaivata,
ystävät jo tilanteen tietävätkin ja nyt selvennetään kokemuksia täällä.

Kaikessa lyhykäisyydessään,

KROPPA PETTI.

Laskimoverkosto sanoi sopimuksensa irti elokuun alkupuoliskolla, tuloksena vatsa-aortan trombi (veritulppa), oikean munuaisen infarkti ja hitonmoiset kivut.

Aluksi luulivat minua viisaammat vielä pahempaa, Googlesta löytyi leikkauksen onnistumisprosentteina todelliset kauhuskenaariot.

Sairaalareissu siitä tuli, vajaan viikon mittainen, opettavainen ja ikimuistoinen.


Terkkuja Tyksin sydänvalvontaosasto kolmosen hoitajille, olette mahtava porukka!
(lääkäreitä opetin tavoille parhaani mukaan...)


Henkilökunta opasti vakavin ilmein tekemään hoito- ja elinluovutustahdot valmiiksi, oma porukka hyppi voltteja ja potilaana yritin esittää optimistista ja reipasta vaikka olin aivan totaaliloppu. Jossain vaiheessa ymmärsin miksi potilaan luo ei aina päästetä vieraita. "Pirtsakka puolituntinen" vie kaiken energian! Sairaalaruoka oli saada selkävoiton mutta onneks apu oli lähellä. Pilkkikaveri kantoi salaatit ja ruisleivät kotoa käsin, muuten olisi ollut nälkälakko lähellä. Onkohan tätä hommaa nyt mietitty ihan loppuun asti?


Lopulta lukuisten kokeiden jälkeen saatiin diagnoosit kohdalleen, opeteltiin erikoislääkärien kanssa hyvän potilaskohtelun periaatteet uudelleen ja päästettiin potilas pillereineen kotiin.
Veritulpan syy jäi epäselväksi, seurauksia ei pitäisi enää tulla, toipuminen on ollut odotusten mukaista ja elämä palaa hiljalleen normaaliksi.


Tuntuu että syviä arpia saa hakea sielun puolelta, ei suoniston. Tämä jätti jäljen.
Miten pitkäaikaisen, sitä en tiedä. Sairaalassa oli yön tunteina aikaa miettiä että mitäs jos ei olekaan enää aikaa. Ei päivää enempää. Eikä mahdollisuutta itse vaikuttaa asiaan, ei ollenkaan. Voin vain  avuttomana luottaa että ammattilaiset hoitaa hommansa ja pääsen viettämään loppuelämääni. Jos en selviäkään? Miten ne pärjää? Mitä jää kokematta? Onneksi en ole koskaan uskonut "sitkun"- elämään vaan Pilkkikaverin kanssa on koettu ja temmelletty. Ettei ihan kaikkea ole säästetty niihin eläkepäiviin. Se sentään vähän helpotti.

Tässä kohden on kiusaus luetella pateettisesti kaikki mitä rakastan mutta siihen en pysty. Ihmettelen joka lauseen kohdalla muutenkin että miksi tämä tulee blogiin?!?!

Kuitataan mentaalipuoli toteamuksella että
RAKASTAN ELÄMISTÄ NOIN YLIPÄÄTÄNSÄ, INTOHIMOISESTI!
Olen aina rakastanut ja se on varmasti näkynyt ulospäinkin.

Kysyin lähtiessäni lääkäriltä että miten tästä eteenpäin ja sain aika viisaan vastauksen:
Jos me ollaan onnistuttu pelastamaan sun henkesi, älä nyt hyvä ihminen jätä sitä tilaisuutta käyttämättä.
Sulla ei ole mitään syytä pihistellä elämää. Lupasi eläkepäiviäkin kertyvän :)

JES! JATKETAAN SIIS SIITÄ MIHIN JÄÄTIIN!
Tänään ollaan jo tässä, vauhti ei vielä päätä huimaa mutta eteenpäin mennään.



Edellisestä postauksesta on tasan kuukausi ja tottakai mulla on ihan hirveesti kerrottavaa vaikka olen muuten ottanut rauhallisemmin.
Nähdään siis pian.

Nice to be back!
Sanna







SHARE:

35 kommenttia

  1. ♥♥ kiva kun olet siellä ♥♥ edelleen ja ehjänä ♥♥ pus ♥♥

    VastaaPoista
  2. Huh huh ❤ Melkoinen juttu. Onneksi selvisit säikähdyksellä. Tuossa ajassa ehtii miettiä vaikka mitä ja tällaiset pysähdykset muistuttavat meitä kaikkia elämään tätä hetkeä, ei sitku-elämää. Ihanaa kun olet ❤

    VastaaPoista
  3. Huh huh ❤ Melkoinen juttu. Onneksi selvisit säikähdyksellä. Tuossa ajassa ehtii miettiä vaikka mitä ja tällaiset pysähdykset muistuttavat meitä kaikkia elämään tätä hetkeä, ei sitku-elämää. Ihanaa kun olet ❤

    VastaaPoista
  4. Jösses sentään! Ihanaa et oot vielä olemassa <3

    VastaaPoista
  5. Ihanaa, että siellä jo tästä kirjoitteletkin - ja kyllä tämä oli taas kerran hyvä muistutus ei vain sinulle vaan myös meille muille, että meillä on luvassa vain tämä hetki <3

    VastaaPoista
  6. Anonyymi9/10/2016

    Voi miten hurjaa menoa!
    Kiitos, kun jaksoit kirjoittaa kuulumisiasi meille.

    Kaikkea hyvää sulle, Sanna!
    Lots of love

    VastaaPoista
  7. Valtavasti tsemppiä toipumiseen, olihan pysäytys. Itselläkin trombi jalassa muutama vuosi sitten, selvisin enemmän säikähdyksellä, toki sairaalahoitoa siihenkin tarvittiin. Onnen hetkiä & tunnelmallista viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
  8. Valtavasti tsemppiä toipumiseen, olihan pysäytys. Itselläkin trombi jalassa muutama vuosi sitten, selvisin enemmän säikähdyksellä, toki sairaalahoitoa siihenkin tarvittiin. Onnen hetkiä & tunnelmallista viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
  9. Voi Sanna, sen verran mitä sua tunnen, niin sä todellakin elät tätä elämää! Huh, onneksi asiat on nyt hyvin ja matka jatkuu <3 <3 <3

    VastaaPoista
  10. Hurjasti positiivista energiaa lähetän täältä pohjoisesta <3 Sitkas mimmi olet ja nyt vielä entistä enemmän ! Tsemppihaleja <3

    VastaaPoista
  11. Huh, mikä tarina! Voimia, terveyttä ja ennen kaikkea elämäniloista syksyä! <3

    VastaaPoista
  12. Tsemppiä ihan mielettömän paljon. Välillä asioita tapahtuu ja ne tulevat yllättäen. Pysäyttävä ja muistuttava kokemus, ettå elämä on just nyt ja tässä. 💕

    VastaaPoista
  13. Huh, mikä stoppi. Toisten taitoon luottaminen vaatii uskallusta ja rohkeutta. Onneksi olet siellä! Voimaannu rauhassa! Tuija

    VastaaPoista
  14. Sankari. Selviytyjä. Sisu. Sydän paikallaan. Kiitos kun kerroit, anna hännän heilua just niin vinhasti kuin aina ennenkin, ja ota vastaan triljoona rutistusta. Olet ihana.

    VastaaPoista
  15. Olipas pysähdyttävä postaus! Tsemppiä toipumiseen ja jokainen päivä kyllä kannattaa elää "kuin se olisi viimeinen". Halaus!

    VastaaPoista
  16. Anonyymi9/10/2016

    Minullakin on ollut trombi tosin jalassa ja pääsin silloin sairaalahoitoon noin viikoksi. Saatiin liuotettua lopulta, ei tiedetä syytä. Sain verenohennuslääkkeet tuliaisiksi kotiin ettei uusiudu. Syötkö sinä lääkkeitä. Kokemus tosiaan niinkuin sinunkin reissu. Onneksi nyt voit hyvin, toipumisia. Oppii arvostamaan elämää.

    VastaaPoista
  17. Sanna, love to have you back <3

    VastaaPoista
  18. Kiitos postauksesta. Oli todella pysäyttävä postaus, piti lukea useamman kerran. Kaikkea hyvää sinulle ja hyvää toipumista.

    VastaaPoista
  19. Paljon voimia toipumiseen, ja onnea uudesta alusta <3

    VastaaPoista
  20. No huh huh! Onneksi kaikki on nyt hyvin. Nautitaan elämästä ❤️

    VastaaPoista
  21. No olipas pysähdys. Ikinä ei voi tietää mitä päivä tuo tullessaan. Voimia toipumiseen <3

    VastaaPoista
  22. No olipas pysähdys. Ikinä ei voi tietää mitä päivä tuo tullessaan. Voimia toipumiseen <3

    VastaaPoista
  23. Voi Sanna miten säikähdin ja kyllä, täällä ollaan jo ihmetelty missä sinä olet.
    Voimahaleja parantumiseen ja nauti tästäkin viikonlopusta <3

    VastaaPoista
  24. Voimaa toipumiseen, elämä voi tosiaan sada uusia käänteitä aivan hetkessä.

    VastaaPoista
  25. Paljon toipumisia sinulle.Elamaa osaa arvostaa varmasti eri lailla kaiken tuon kokeman jalkeen...

    VastaaPoista
  26. Voimia paranemiseen! Elämä tässä ja nyt.

    VastaaPoista
  27. Voimia toipumiseen ja onnea uudesta mahdollisuudesta <3 Miten me ihmiset opittaisiinkaan tämä hetkessä elämisen jalotaito? Miksi se on niin kovin vaikeaa? Sitä "sitku" elämää tulee elettyä aivan liian usein.

    VastaaPoista
  28. Hui, aika hurjaa. Tsemppiä paranemiseen!

    VastaaPoista
  29. Hui,
    pikaisia paranemisia sinulle!

    VastaaPoista
  30. Voi mitä oletkaan kokenut, mutta kiva että toipuminen sujunut hyvin ja olet taas täällä! <3

    VastaaPoista
  31. Hienoa, että oli taitavat lääkärit ja selvisit♥ TYK:sissä on ihan mahtavaa porukkaa...mieshän siellä on paljon aikaa viettänyt, syöpäosastolla.

    VastaaPoista
  32. Toipumistsempit täältäkin!Mun läheinen oli sairaalassa elokuun,nyt kotona,mutta kyllä tää elämä välillä vaan pysäyttää,kaikesta selviää,muttei luontaisesta tyhmyydestä sanoi joku viisas...ja sua ei oo sellasella siunattu,eteenpäin vaan...

    VastaaPoista
  33. Voi Sanna! Noita tilanteita ei haluaisi kenellekään. Mahtavaa, että olet jo toipumisen puolella. Voimia ja tsemppiä täältä sydämen täydeltä!

    VastaaPoista
  34. pipsa-muori9/11/2016

    Kyllä olenkin ajatellut,että mikä nyt on,kun ei ala näkyä,ei kuulua..ihan parasta,että olet saanut hyvää hoitoa ja olet hyvin toipumassa:)Tsemppiä sulle ja pilkkikaverille<3

    VastaaPoista
  35. Anonyymi9/12/2016

    Täälläkin blogiasi hartaasti lukeva jo ihmetteli mitä nyt on tapahtunut kun ei tule postauksia. Voi kuinka ikävää ja varmaankin pelottavaa sinulle ja koko perheelle yhtäkkinen sairastuminen ja noin vakavakin. Tsemppiä ja voimia toipumiseen Sanna :)
    -Marjatta-

    VastaaPoista

© Pikkutalo. All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig